Altruismi.html |
| | | ca | | | de | | | en | | | es | | | fr | | | it | | | nl | | | no | | | pl | | | pt | | | ru | | | ro | | | fi | | | sv | | | tr | | | vo | | |
| |  |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Altruismi (lat.) tarkoittaa muiden ihmisten auttamista pyyteettömästi ilman oman edun tavoittelua. Tarkemmin eettisenä oppina altruismi tarkoittaa, että yksilöllä on velvollisuus auttaa muita usein jopa itsensä kustannuksella. Vastakohtana egoismi.
Sosiobiologia syntyi pitkälti tutkimaan altruismia eläinmaailmassa. 1960-luvulle asti eläinten (ja ihmisten) altruismia oli selitetty sillä että eläimet pyrkivät maksimoimaan ryhmän kelpoisuutta. Evoluutiobiologit W. D. Hamilton ja John Maynard Smith osoittivat kuitenkin että tämä ryhmävalintana tunnettu mekanismi ei kyennyt selittämään altruismia kuin tiettyjen hyvin rajoittavien ehtojen vallitessa. 60-luvulta alkaen sosiobiologiassa on löydetty useita eri selityksiä tai mekanismeja altruismin synnylle eri tilanteissa.
Sisällysluettelo |
muokkaa Sukulaisvalinta (Hamiltonin sääntö)
Ns. korkeammat eläimet suhtautuvat tyypillisesti altruistisesti ainakin omia poikasiaan mutta usein myös sisariaan, vanhempiaan ja muita sukulaisiaan kohtaan. Nisäkäsemo imettää poikastaan, vanhemmat sisarukset esimerkiksi susilla ja monilla linnuilla osallistuvat pienempien sisarusten hoitoon jne.
Ultimaattinen selitys tälle ilmiölle on että yksilö auttaessaan sukulaistaan lisää omien geeniensä kopioiden määrää. Hamiltonin sääntö määrää ehdon sille milloin yksilö toimii altruistisesti sukulaistaan kohtaan (=kantaa kustannuksen) jotta sukulainen saa tietyn hyödyn:
Kustannus (C) < Sukulaisuussuhde (r) · Hyöty (B)
Vanhemmat, jälkeläiset ja sisarukset saavat sukulaisuussuhteen kertoimeksi 0.5, sisarpuolet, isovanhemmat ja vastaavat puolestaan 0.25 ja serkut 0.125. (Poikkeuksen muodostavat muun muassa muurahaiset ja mehiläiset joilla koiraat syntyvät neitseellisesti — sukulaisuussuhde on tällöin naarassisarusten välillä 0.75. Korkea sukulaisuussuhde selittää muurahaisten ja mehiläisten steriilin työläiskastin synnyn.)
Kustannus ja hyöty mitataan kelpoisuuden laskuna/nousuna. Tästä selittyy se näennäinen paradoksi että yksilö toimii usein altruistisemmin lastaan kuin vanhempaansa kohtaan: (Iso)vanhempi on tyypillisesti ohittanut hedelmällisen ikänsä jolloin esimerkiksi vanhemman kuolema laskee tämän kelpoisuutta vähemmän kuin lapsen kuolema lapsen kelpoisuutta.
muokkaa Vastavuoroinen altruismi
Toinen yleisesti hyväksytty sosiobiologian selitys altruismille on Robert Triversin havaitsema vastavuoroinen altruismi. Ajatus on että yksilö auttaa sitä, joka vastavuoroisesti auttaa häntä.
Vastavuoroista altruismia on tavattu ihmisen lisäksi muun muassa vampyyrilepakoilta.
Vastavuoroinen altruismi laajentaa altruismin sukulaisuuden ulkopuolelle. Esimerkki vastavuoroisesta altruismista on ihmisten välinen ystävyys.
muokkaa Muita altruismin selityksiä sosiobiologiassa
Sukulaisvalinnan tai vastavuoroisen altruismin on vaikea selittää esimerkiksi tiettyjä äärimmäisen altruismin muotoja kuten uskonnollista marttyyriutta tai itsemurhataisteluita kuten balilaista puputania, Japanin kamikazea tai rajashtanilaista itsemurhataistelua.
Muita potentiaalisia selityksiä altruismille ovat sukulaisvalinnan ja vastavuoroisuuden lisäksi seksuaalivalinta, haittaperiaate ja viime vuosina renessanssin kokenut ryhmävalinta.
Uskonnolliseen tai muuhun yhteisöön sitoutuminen on nähtävä altruismina yhteisön muita jäseniä kohtaan. Sitoutumisen evolutiivinen selitys on vielä osittain kiistanalainen. On kuitenkin selvää että yhteisöön kuuluminen useissa tilanteissa parantaa yhteisön jäsenien (darwinistista) kelpoisuutta. 450 vuotta vanhan protestanttisen lahkon hutterismin kannattajien syntyvyys on kutakin naista kohden 9,6 mikä on evoluutiobiologi D. S. Wilsonin mukaan korkein ihmisyhteisöllä tavattu syntyvyys.
muokkaa Katso myös
muokkaa Kirjallisuutta
- Richard Dawkins: Geenin itsekkyys. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House (1993). (Alkuteos: The Selfish Gene, 1989. Suomennettu 2. laajennetusta laitoksesta.) ISBN 951-884-107-1
- Kanniainen, Vesa & Sintonen, Matti (toim.): Etiikka & talous. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-25209-3.
- Matt Ridley: Jalouden alkuperä: epäitsekkyyden ja yhteistyön biologiaa [Helsinki] : Art House, 1999 ISBN 951-884-233-7 (nid.)
- D.S. Wilson: Darwins Cathedral: Evolution, Religion, and the Nature of Society. The University of Chicago Press, Chicago and London (2003)
- Edward O. Wilson: Sociobiology: The New Synthesis – Twenty-Fifth Anniversary Edition. The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge (1975/2000)