Apokryfiset kirjat.html
 
| ca | de | en | es | fr | it | nl | no | pl | pt | ru | ro | fi | sv | tr | vo |


 

Osa artikkelisarjasta
Kristinusko

Historia
Jeesus Nasaretilainen
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Suuri skisma
Ristiretket
Reformaatio
Pietismi
Evankelikaalisuus
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Isä Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Pelastus
Armo
Sakramentti
Jumalanpalvelus
Armolahja
Kymmenen käskyä
Dogmi

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi

 n • k • m 

Apokryfiset kirjat eli apokryfit tai apokryfikirjat ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka ovat jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman ulkopuolelle. Juutalaisuudessa tekstikokoelma on Tanak ja kristinuskossa se on Raamattu. Apokryfisiä kirjoja on eri tekstikokoelmissa vaihtelevasti eri aikoina ja eri kirkkokunnissa.[1]

Apokryfinen tarkoittaa kätkettyä. Nimi juontuu siitä, ettei apokryfisiä kirjoja yleensä luettu kristillisissä jumalanpalveluksissa, vaikka ne kyllä olivat saatavilla.

Kristinuskon apokryfikirjoista puhuttaessa on tehtävä selvä ero Vanhan ja Uuden testamentin apokryfikirjojen välille. Vanhan testamentin apokryfit ovat mukana useissa Raamatun versioissa, myös vanhoissa suomalaisissa Raamatuissa, vaikka kaikki kirkkokunnat eivät tunnustakaan niiden arvoa. Uuden testamentin apokryfeillä ei puolestaan koskaan ole ollut tunnustettua asemaa kristinuskon piirissä, eivätkä ne ole koskaan kuuluneet Raamattuun.

Sisällysluettelo

muokkaa Vanhan testamentin apokryfinen kirjallisuus

Vanhan testamentin apokryfikirjat sijoittuvat ajallisesti Vanhan ja Uuden testamentin väliseen aikaan. Kirjoitukset voidaan jakaa kahteen osaan. Osa kirjoista, ns. deuterokanoniset kirjat, ovat sellaisia, jotka jotkut kirkkokunnat lukevat tai ovat lukeneet osaksi Vanhaa testamenttia. Osa kirjoista on puolestaan juutalaista uskonnollista kirjallisuutta, joilla ei ole koskaan ollut tunnustettua asemaa.

Deuterokanoniset kirjat ovat Vanhan testamentin apokryfisiä kirjoja, jotka luokitellaan katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä osaksi Raamatun kaanonia, mutta protestanttisissa kirkoissa apokryfiksiksi. Deuterokanonisilla kirjoilla on kuitenkin aina, myös protestanttisuudessa, ollut tunnustetumpi asema kuin Uuden testamentin apokryfeillä.

Protestanttisen suuntauksen Reformoidut kirkot käyttävät apokryfisiä kirjoja tuskin lainkaan. Sen sijaan luterilaiset seuraavat Martti Lutherin neuvoja ja pitävät niitä hyödyllisinä, mutta eivät kanonisten kirjojen veroisina. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käyttää jumalanpalveluksissa muutamia katkelmia Sirakin kirjasta ja Viisauden kirjasta. Kirjat ovat kuitenkin aina sisältyneet suomenkieliseen raamatunkäännökseen,[1] mutta ne on jätetty pois useimmista Raamatun painoksista, suurikokoisia perheraamattuja lukuunottamatta.

muokkaa Deuterokanoniset kirjat

Vanhan testamentin apokryfisia kirjoja, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet erilaisiin Vanhan testamentin kaanoneihin, ovat:

muokkaa Muuta Vanhan testamentin apokryfistä kirjallisuutta

Ilmestyskirjallisuutta:

Testamentteja:

Aadamista ja Eevasta kertovaa kirjallisuutta:

muokkaa Uuden testamentin apokryfinen kirjallisuus

Uuden testamentin apokryfiseen kirjallisuuteen kuuluu suuri joukko erilaisia varhaiskristillisiä kirjoituksia, jotka ovat jääneet Uuden testamentin ulkopuolelle. Kirjoituksia ei ole kuitenkaan jätetty pois tai "sensuroitu" Uudesta testamentista. Suurin osa niistä on kirjoitettu vasta toisella vuosisadalla tai myöhemmin, jolloin varhaiskristillinen kaanon oli jo enimmäkseen vakiintunut.[2]

Suuri osa Uuden testamentin apokryfeistä on pseudepigrafisia eli ne on jälkikäteen pantu jonkun tunnetun henkilön, yleensä apostolin, nimiin. Osa kirjoituksista on puolestaan apostolisten isien ja muiden varhaiskristittyjen kirjoituksia.

Sisällöltään ja lajityypiltään kirjoituksia on hyvin monenlaisia, aidoista opetusten kokoelmista ja kirjeistä aina ilmiselviin väärennöksiin, legendanomaisiin satuihin ja setiläisen gnostilaisuuden mytologioihin saakka. Monet Uuden testamentin apokryfeistä on myöhemmin arvioitu paitsi väärennöksiksi myös harhaoppisiksi, koska ne sisältävät muun muassa gnostilaisia näkemyksiä kristinuskosta.

Kirjoitukset ovat syntyneet yleensä selvästi Uuden testamentin kaanoniin kuuluvia kirjoituksia myöhemmin. Apostolisten isien kirjoitukset ovat yleensä peräisin ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteen ja toisen vuosisadan loppupuolen väliltä ja esimerkiksi gnostilaiset kirjoitukset toisen vuosisadan puolen välin ja 300-luvun väliltä.

Tunnetuimmat Uuden testamentin apokryfisistä kirjoista ovat Jaakobin, Nikodeemuksen, Pietarin ja Tuomaan evankeliumit, Paavalin ja Johanneksen teot sekä pienet kertomukset Jeesuksen lapsuudesta (muun muassa Tuomaan lapsuusevankeliumi) ja monet apokalyptisista kirjoista (mm. Pietarin ilmestys).

muokkaa Evankeliumeja

Katso myös: Evankeliumit

muokkaa Kilpailevat versiot kanonisista evankeliumeista

muokkaa Apostolien tekoja

Teot, joiden kirjoittajana pidetään Leukiosta:[3][4]

Muita tekoja:

muokkaa Apostolien ja apostolisten isien kirjeitä

muokkaa Ilmestyskirjallisuutta

muokkaa Pilatus-tekstejä

muokkaa Tuomaskirjallisuutta (Nag Hammadi)

muokkaa Sekalaisia gnostilaisia: setiläisiä, valentinolaisia, yms. (Nag Hammadi yms.)

muokkaa Muita kirjoituksia

muokkaa Katkelmia

Tunnettujen apokryfisten kirjoitusten lisäksi on löydetty pieniä tekstikatkelmia muutoin tuntemattomista teoksista. Merkittävimpiä katkelmia ovat:

Katso myös: Agrafa (kr. "kirjoittamattomat"), neljän evankeliumin ulkopuolella säilyneet Jeesuksen sanat

muokkaa Kadonneita teoksia

Tunnettujen kirjoitusten lisäksi antiikin ajan lähteet mainitsevat useita kirjoituksia, joista ei ole säilynyt yhtään kopiota, mutta jotka todennäköisesti laskettaisiin apokryfisiin kirjoituksiin:

muokkaa Katso myös

muokkaa Lähteet

muokkaa Kirjalliset lähteet

muokkaa Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 19–24
  2. ↑ Marjanen, Dunderberg 2006, s. 114.
  3. ↑ Epifanios: Adv. Haer., lxi, 1; lxiii, 2.
  4. ↑ "Greece", Catholic Encyclopedia

muokkaa Kirjallisuutta suomeksi

  • Vanhan testamentin apokryfikirjat. Toim. Aarne Toivanen. Kirjaneliö, Helsinki 1995.
  • Apokryfiset evankeliumit. Suom. Johannes Seppälä. Ortokirja, Joensuu 1980.
  • Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. 2. täydennetty painos. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5.
  • Koskenniemi, Heikki (toim.): Apostoliset isät. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. 2. uudistettu painos. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
  • Marjanen, Antti ja Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi. WSOY: Helsinki, 2006. ISBN 951-0-32399-3.
  • Pagels, Elaine: Gnostilaiset evankeliumit. Art House, Helsinki, 2006. ISBN 951-884-416-X.

muokkaa Aiheesta muualla
All Right Reserved © 2007, Designed by Stylish Blog.