Habitus.html



Habitus (lat. habitus, hahmo, taipumus, kyky) on sosiologi Pierre Bourdieun kehittämä termi yksilön sosiaalisesti tuotetulle olemukselle.

Sosiaalipsykologisesti ihminen muodostaa itselleen niin kutsutun tankin, yksilön ja yhteisön välisen rajapinnan, jonka kautta psyyken eri osat (minä, yli-minä, merkitykselliset toiset) toimivat keskenään. Herbert Meadin kehityspsykologiassa 'minä' keksii, että on olemassa päänulkoistakin tietoisuutta, merkitykselliset eli läheiset toiset ihmiset, joiden ristiriitaisuuden ymmärtämiseksi hän keksii yli-minän, jonka välityksellä hän testaa muiden reaktioita omiin rooleihin ja leikkeihin. Viettejään hallitseva ja muita huomioon ottava yksilö syntyy, kun minä oppii itsenäistä päätöksentekoa ja yli-minän siirtämistä taka-alalle.

Sosiologiassa habitus kuvaa rajapintaa, yksilön kehityspsykologisen historian ja yhteisön käyttämän vallan välillä. Habitusta kutsutaan 'ruumiillistuneeksi subjektiivisuudeksi', joka viittaa ihmisen ulkoiseen olemukseen ja normien noudattamisen traditioon. Ihmisen vuorovaikutus toisten kanssa tapahtuu kentillä, joilla yksilö kilpailee pääomasta. Yksilön kokemukset kentillä, opitut roolit ja niitä ylläpitävät normit ja fyysiset ja psyykkiset olosuhteet kiteytyvät yhteen habitukseksi. Ihmisen kasvot ovat keskeinen osa habitusta, kuten myös ryhti, joiden kautta ihminen tulkitsee paitsi omaa fyysistä ja psyykkistä, myös sosiaalista tilaansa.

Kiusaaja pyrkii nujertamaan toisen kasvot, hänen sosiaalisen ja fyysisen olotilansa, jotka riippuvat ihmisen statuksesta.

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.