Kiinan uskonnot.html



Kiinan uskonnot ovat taolaisuus, kungfutselaisuus ja buddhalaisuus. Näistä kolmesta uskonnosta käytetään usein termiä "Kiinan kolme tietä". Taolaisuus ja kungfutselaisuus ovat syntyneet Kiinassa, ja buddhalaisuus on peräisin Intiasta. Myös kristinusko ja islam ovat eläneet Kiinassa jo pitkään. Buddhalaisuuteen luettava Falun Gong on ollut viime aikoina paljon esillä, kun Kiinan kommunistinen puolue ja valtio ovat pyrkineet tukahduttamaan sen.

muokkaa Kiinan uskontojen historia

muokkaa Keisariaika

Keisariaikana keisari oli jumala. Kungfutselaisuuden opetus alistumisesta ylemmän valtaan sopi hyvin keisarikulttiin.

muokkaa Kommunistinen Kiina

Kun Kiinan kansantasavalta perustettiin lokakuussa 1949, koittivat Kiinan uskonnoille vaikeat ajat. Varsinkin länsimaisena ja porvarillisena pidetty kristinusko joutui vaikeuksiin. Lähetystyöntekijät joutuivat jättämään Kiinan kansantasavallan (moni siirtyi Formosan eli Taiwanin saarelle Kiinan tasavaltaan) ja kristittyjä vainottiin.

Maolaisen kommunismin aikana Kiinassa vastutettiin etenkin kungfutselaisuutta, jota syytettiin vanhan hierarkkisen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämisestä. Mao vihasi Kungfutsea ja poistatti kalenterista kaikki kungfutselaisuuden merkkipäivät. Maolaisuus pyrki tuolloin syrjäyttämään perinteiset uskonnot ja kansan tuli opiskelle ajatuksia pienestä punaisesta kirjasta. Kungfutselaisuus menetti paikkansa virallisena ja julkisena uskontona, mutta virallinen kielto ei poistanut sen suosiota.

Myös taolaisuus ja buddhalaisuus joutuivat vaikeuksiin, olihan niidenkin arvopohja hyvin kaukana ateistisesta kommunismista, joka korosti voimaa ja maallista elämää.

muokkaa Kulttuurivallankumous

Vaikeinta uskonnoilla oli 1960-luvulla ns. kulttuurivallankumouksen aikana. Kommunististen nuorten joukot tuhosivat temppeleitä, kirkkoja ja Buddhan patsaita sekä kiusasivat uskontojen edustajia usein kuolemaan asti.

Mao Zedongin ohjaamat nuorisojoukot palvoivat Maoa ja hänen Punaisesta kirjastaan tuli heidän pyhä kirjansa.

muokkaa Vähittäinen vapautuminen

Vähitellen uskontojen asema on parantunut. Selviä poikkeuksia ovat Falun Gong-liike, joka kiellettiin, kun sen kannattajien määrä ylitti Kiinan kommunistisen puolueen jäsenmäärän, sekä rekisteröimättömät kristilliset seurakunnat (ns. kotikirkkoliike), joiden työntekijöitä ja aktiivijäseniä on vangittu ja kidutettu.

Vieläkään Kiinan kansantasavalta ei hyväksy ulkomaisia lähetystyöntekijöitä. Koko vallankumouksen jälkeisen ajan valtiovalta on pyrkinyt kanavoimaan kristinuskon harjoittamisen ainoastaan puolueen valvomaan Kolme Itse -kirkkoon; tästä huolimatta rekisteröimättömien kristittyjen määrä kasvaa nopeasti ja on todennäköisesti jo yli 100 miljoonaa.

Kristinuskon vetovoimaa selitetään länsimaisen kulttuurin yleisellä ihannoinnilla sekä toisaalta tältä uskonnolta toivottuun apuun maan demokratisoimisessa. Kirkkojen kasvua rajoittaa ennen kaikkea pappispula.^[1]

muokkaa Viitteet